Lentäviä porsaita - maiali volanti

Japanilaiset häät Pisassa

Silvia ja lentävä porsas

Arnon varrella Pisassa

Kuten myös, tosin Firenzen kohdalla

Jumppatauko

Liitutaidetta

Ponte vecchio

Ensin muutamia kuvia Toscanasta. Kävin joulukuun alussa Pisassa Silvian luona ja sitten Firenzessä Sofiaa moikkaamassa.

On jäänyt teksti lähettämättä, 15.12.2009.

Sunnuntaina alkoi yliopistomme elokuvafestarit ja suurin osa luennoista on peruttu. Torstaina alkaisi taas, mutta luennon sijasta menen lentokentälle! Luennot alkaa uudestaan tammikuun puolessavälissä ja jatkuu alle pari viikkoa, sitten on tenttipaussi ja uusi jakso alkaa....maaliskuun alussa. Löysin helmikuulle tarjouksen Roma-Istanbul vähän alle sadalla eurolla.
Tänään festareilla oli vieraana Bertolucci. Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Haastattelijoina oli estetiikan proffa ja pari muuta. Bertolucci totesi muunmuassa käyttävänsä elokuviensa kielenä englantia, koska italian kieli kuulostaa elokuvassa usein liian "kirjasta luetulta". Berlusconin leukaan mäjähtänyt tuomiokirkko miellytti Bertoluccia, vaikka hän kuulemma tuntemustaan häpeääkin.
Latinanluennolla jouduin opettajan valitsemaksi ja analysoimaan lauseen "modus vivendi". Selvisin siitä ja keksin merkityksenkin italian avulla, on tästä kielestä jotain hyötyäkin. Opettaja kysyi onko suomenkielessä sijamuotoja, ja luokka kohahti kun kuuli suomen neljästätoista sijamuodosta. Italialaiset aina kauhistelee latinan kuutta sijamuotoa. Opettaja totesi että sittenhän latina on mulle kuin leikkiä vain. Sanoin että sinähän sen sanoit.
Elokuvaluennoilla professoreilla on aina omat assistenttinsa, eli vanhoja opiskelijoita, jotka on kirjoittanut/kirjoittaa väitöskirjaa. Luennoilla assistentit ei oikeastaan tee muuta kuin laittaa elokuvia pyörimään ja kuuntelee opettajan selostuksia ties kuinka monetta kertaa. Viimeksi luennolla assintentti-parka kelaili kymmenisen minuuttia elokuvaa ees taas kun professorin haluamaa kohtaa ei löytynyt. "Nythän kelaat taaksepäin!!" parahti professori, ja kaikki seurasi jännityksellä löytyykö kohta ennen kuin luento loppuu. Ei löytynyt!
Huomenna on taas sciopero-lakko. Suunnilleen kerran viikossa bussit ja metro ei kulje lakon takia. Suhteellisen rasittavaa, missään ei nimittäin lue varmuudella mikä bussi kulkee ja mikä ei. Myös aamu- ja iltapäiväruuhkat koettelee hermoja. Parinsadan metrin tienpätkään voi kulua 20 minuuttia. Ainoa lohdutus on hauskat tapahtumat joita aamubussista näkee. Viimeksi näin ikkunasta gansterielokuvissakin käytetyn sikarikohtauksen. Ensin kuvan (tässä tapauksessa ikkunan) reunassa näkyy vain varjo sikarista/sikarin savu, sitten sikari ja lopulta koko mies. Näin myös auton, jonka yliviritetty pissapoika suihkutti vetensä takana olevan mopoilijan päälle, joka suuttui. Näin myös pysäkillä istuvan pultsarin, jolla oli Raffaello-paita enkeleillä. Näin myös professorin assistentin, joka vielä joulukuussa pyöräilee sandaaleissa keskellä bussikaistaa.

Sumuista

Bussi joka menee yliopistolta ruokalaan oli jo lähtenyt pysäkiltä ja odotteli valoissa. Juostaan kaverin kanssa huitoen bussia kohti, mutta kuski huitaisee kieltävästi kättään. Käännytään harmistuneina pois kun kuulemme bussin ovien avautuvan ja kuskin huutavan jotain. Astumme bussiin ja kuski toteaa ihmeissään "minähän vaan heilutin teille takaisin!".

Nyt kun italialainen kämppikseni on Argentiinassa, on myös tämän kissa muualla hoidettavana. Kaikki asunnossamme on helpottuneita, sillä omistajan edessä söpöä näyttelevä "pikku-kisu" on oikeasti ilkeä katu-mirri. Ensin se kiehnää ja vaatii silityksiä ja sitten yhtäkkiä raapii käden verille. Olemme kaikki kokeneet saman. Se hengaakin sisäpihan pörröturkkisten kovisten kanssa. Olen jo vainoharhainen kotona liikkuessani, ja yksikin aamu luulin kissaksi ensin kenkiä ja sitten maitopurkkia.

Viikko sitten menin taas etsimään vastausta omituiselle ihottumalle. Ensimmäisessä sairaalassa lääkäri oli ilmiselvän kyllästynyt työhönsä todeten vain: "käytä tätä rasvaa, kuukauden päästä helpottaa, ehkä... ai antibiootteja, selvä, ota niitä jos haluat, kuukauden kuuri!". Päätin etsiä toisen lääkärin, ja sellainen löytyikin ihan nurkilta. Luulin meneväni johonkin yksityiselle klinikalle, mutta löysinkin itseni vaihtoehtoisesta sairaalasta maahanmuuttajille. Italiassa lääkärien on lain mukaan ilmoitettava poliisille jos potilas on laittomasti maassa. Odotushuoneen seinille oli kymmenillä eri kielillä kirjoitettu lappuja, joissa luvattiin ettei ketään ilmoiteta poliisille. Vuorolappuja jakeleva mies otti työnsä erittäin rennosti ja totesi jokaiseen kysymykseen "odotappas vain vuoroasi". Seuraavan vuoron tullessa alkoi mies luetella numeroita huutamalla kaikki samaan litaniaan, jolloin numeronsa kuulleet pomppasivat samaan aikaan pystyyn ja alkoi kilpajuoksu kohti lappumiehen työpöytää. Välillä joku kyllästynyt vuoroaan odottava asiakas pyrki jonon ohi koputtelemaan huoneiden ovia. Oman vuoroni vihdoin saapuessa kohtasin aavistamani ongelman Eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa. Juostiin sitten ylösalas ja edestakas puolisen tuntia ellei enemmänkin, kunnes pyysin saada itse täyttää virkailijan puolesta kyseisen lappusen. Odottelin vielä vuoroani kassalle ja lopulta itse lääkärille, joka oli onnekseni todella mukava. En saa syödä tomaattia, parmesaania, ananasta, mansikoita, pähkinöitä tai tulisia ruokia kunnes ihottuma häviää. Lopuksi etsin vielä uloskäyntiä jonkin aikaa, sillä pääovi oli tällä välin suljettu, ja kuulin erään virkailijan kauhistuneen huudahduksen "vieläkö sinä täällä olet!?!".

Torino Molen huipulta nähtynä. Sumu ei onneksi yllä Roomaan asti.

Ylipisto "bruttissima"

Marta ja omituiset kiivit

Elokuvamuseossa Molen sisällä

Surullinen Tefnut-jumala egyptiläisessä museossa

Biellassa oli kylmä

Otin vähän lomaa yliopistolta ja lähdin Torinoon muutamaksi päiväksi parin kaverin kanssa. Torinossa oli kylmää ja sumuista, mutta mukavan rauhallista. Liikenne ei ole kaaosmainen ja kaupunki inhimillisen kokoinen, joten pyörä on kätevä kulkuväline. Torino on nykyään tärkeä yliopistokaupunki, "uusi Bologna", ja tunnelmaltaan paljon välittömämpi kuin kylmä Milano. Torinon tunnusmerkissä Molessa on elokuvamuseo ja kaupungista löytyy myös toiseksi suurin egyptiläinen museo Kairon jälkeen. Kävin myös Biellassa ja pelästytin vanhoja tuttuja, jotka tapasin sattumalta. Aurinkoa ei pahemmin näkynyt, edes vuorilta, jossa käytiin Martan parin kaverin luona sumun keskellä uinuvassa pikkukylässä.

c'è bisogno di caffé

Kuvat Via Appia Anticalta eli Rooman vanhimmalta tienpätkältä. Oltiin siellä ohjatulla visiitillä lokakuun lopussa.

Viime viikko kului elokuvahistorian tenttiin lukiessa. Maanantai 16.11 oli oikea onnenpäivä. Kahdeksalta aamulla terveyskeskukseen. Jonotan ensin yhteen huoneeseen, sitten toiseen, sitten väärään huoneeseen, sitten ensimmäiseen huoneeseen ja sitten vielä yhteen. Ostan kalliita voiteita pikkuihottumaan nenänpielessä. Menen luennolle pari tuntia myöhässä vain todetakseni etten taidakkaan seurata koko kurssia. Matkalla ruokalaan kompastun keskellä katua ja uudet housuni repeää (no vähän myös polvea). Pari vanhusta huolestuu. Ennen toista luentoa en löydä vesipulloani -taisi lentää kadulle ihoriekaleiden mukana. Ostan toisen vesipullon yhden päivän sisällä, yskä on nimittäin palannut. Luennolla nukahdan, vaikka ollaan edetty jo äänelliseen elokuvaan. Luento loppuu kahdeksalta illalla ja harvoista ajoväleistä kuuluisa bussini suhahtaa nenän edestä. Kylmä. Bussi tulee, "deposito" (ei käytössä). Polvessani olevasta reiästä tuulee ikävästi. Kaksi tammenterhoa putoaa päähäni, pelästyn. Toinen "deposito" suhahtaa ohi. Puolen tunnin kuluttua bussi lopulta saapuu.

Toisina päivinä sain vähän enemmän luettua. Onneksi Ami ja Pekka toi tuliaisena Peter von Baghin kirjoittaman suomenkielisen elokuvahistorian. Kieliongelmaisille annettiin mahdollisuus tehdä tentti suullisena, itse epäilin olisiko se helpompi ratkaisu, mutta päätin kokeilla. Perjantaina kauhean sähläyksen jälkeen lopulta saatiin suulliset tentit alkamaan. Näytin varmaan vähän pelästyneeltä kun sain ensimmäisenä puhua omavalinnaisesta aiheesta. En kuitenkaan alkanut puhumaan itsestäni, vaan 20-luvun venäläisestä elokuvasta. Jälkimmäisistä kysymyksistä yhteen en osannut vastata, enkä edes muistanut italialaisten neuvoja vastata aina vain "sì sì" vaikkei elokuvaa muistaisikaan ja alkaa selittää jotain aiheen vierestä. 29/30 tuli kuitenkin.

Sain lahjaksi mahtavan espressokeittimen

Meil on tälläset neon oranssit rannekkeet

"Ciao Forum Romanum"

Käytiin Capitoliumin museoissa ja terassilla Julietten kanssa... Täällä on jo viileää kuten kuvista näkyy. Tosin viime viikko oli taas lämmintä, iltapäivisin aurinkoista ja parhaimmillaan 20 astetta. Illaksi kylmenee nopeasti. Tänään aamupäivällä menin lenkille Teveren vartta tarkoituksenani käydä Vatikaanissa. Hölkkäsin tosin huomaamattani sen ohi. Suhteellisen pieni valtio...

È arrivato l'autunno

Otin tatuoinnin leukaan.

Lauantai aamuna kaksi viikkoa sitten oli yhtäkkiä syksy. 30 asteen helle, polttava auringonpaiste ja lämpimät illat vaihtui yhdessä yössä viileään ilmaan, hailakkaan aurinkoon ja kylmiin öihin. Tästä johtuen kaikki pohjoismaalaiset ovat nyt kipeitä: kukaan ei osannut varautua yhtäkkisiin erittäin kylmiin öihin, jotka tuntuvat myös sisätiloissa säästeliään lämmityksen takia. Kuulin, että huoneeni on ainoa koko asunnossa johon ei voi laittaa lämmitystä. Kuulin myös, kahden viikon sitkeän flunssan jälkeen, että kaappini takana on pieni lämpöpuhallin, jota tosin ei kannata pitää öisin päällä. Nauttikaa vaan lämpimistä kodeissa siellä pohjolassa!

Nälkäisiä kissoja keittiön ikkunan alla.

Luennot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Latinankurssin opettaja on erittäin selkeä ja perusteellinen. Vielä parin luennon jälkeen emme ole päässeet vielä latinan alkeisiin, vaan käymme läpi italiankielen lauseanalyysiä. Jokainen esimerkkilause opettaa samalla latinankielisen kirjallisuuden historiaa ("Runoilija Silio Italico kuoli nälänhätään" "Akilles pyysi äiti Tetiltä uusia aseita"). Samalla professori nälvii muita opettajia, jotka eivät kuulemma osaa ääntää antiikin henkilöiden nimiä oikein.
Toinen kurssini käsittelee elokuvahistorian alkua, oikeastaan vain mykkäelokuvaa. Toinen osa tulee käsittelemään elokuvahistoriaa mykkäelokuvasta 70-luvulle asti. Luennot kestävät kolme tuntia ja niitä on kolme kertaa viikossa, mutta yleensä puolet ajasta katsotaan elokuvia. Ensimmäisellä viikolla olin nukkunut huonosti, joten kolmituntisen mykkäelokuvan valpas analysointi tuotti suuria vaikeuksia. Seuraavalla viikolla häiritsin vieressäistuvia yskälläni. Uusi yritys tällä viikolla! Eräs toinen ongelma on kirja, joka näyttää loppuneen koko maasta. Lisäksi kustantaja on päättänyt lopettaa kirjan painamisen.
Kolmas kurssini käsittelee myös elokuvaa, otsikolla "elokuvan ja median estetiikka". Kurssia pitää jo mainitsemani tunnettu elokuvateoreetikko. Kiinnostavaa mutta hieman vaikeaselkoista sanastoa...
Käyn myös neljännellä kurssilla, joka käsittelee Bergmania. Opettaja on Bertoluccin vaimo, joka ääntää ruotsia ihan ihmeellisesti. Viimeksi taisi väittää ruotsalaisen ystävänsä neuvoneen, että "ä" äännetään kuten "o". Joten Malmöstä tuli "Molma". Omituinen logiikka, eihän koko sanassa ole äätä!

Syysvalaistus.

Kotikatu syysasussa.

Joku nauraa rapussa.

Eräs iltapäivä käytiin Vittorio Emanuele II:n monumentin sisällä ja partsilla, josta avautuu näköala Roomaan. Loput kuvat ovat kävelymatkan varrelta kotiin.

Madonna kadunkulmassa.

Paitapuserokauppa.

Pelottava jäätelönsyöjä.