giovedì 4 febbraio 2010

Kivet ei leiju - le pietre non stanno sospesi nell'aria

Näin vihdoin maailman kuuluisimman pisuaarin. Tänään aamupäivällä kävin siis dada ja surrealismi näyttelyssä, joka yllätti laajuudellaan. Myös joukko eskarilaisia oli tuotu näyttelyyn. Eivät uskoneet, että kivi voi leijua ilmassa, vaan se oli tietysti tippuva kivi.



Aloitin myös opiskelun seuraavaan tenttiin, joka on ensi keskiviikkona. Viikon takainen estetiikan tentti meni hyvin, vaikka viiden tunnin yliopiston käytävän lattialla marisemisen jälkeen oli keskittyminen vähän herpaantunut. Suulliseen tenttiin jonottavia oli reilu parikymmentä, ja professorin aloittaessa puoli kymmeneltä meni jokaisen vuoroon 20 minuuttia. Pari tuntia tentittyään proffa kävi vessassa ja näki ihmisjoukon käytävällä, kauhistui luullessaan myös toiseen tenttiin jonottavien odottavan hänen tenttiinsä ja totesi että osa voi sitten tulla huomenna. Noin kolme tuntia odotettuamme professori katosi puoleksitoista tunniksi, taisi mennä lounaalle sanomatta sanaakaan opiskelijoille. Onneksi molemmat assistentit jatkoivat tenttimistä. Vuoroni tullessa olin jo erittäin kypsä lattialla hengailuun, mutta assistentti oli niin hyvällä tuulella että itsekin piristyin. Koealueen lisäksi sain selittää kaikennäköistä myös Suomesta ja opiskeluistani. Täydet pisteet tuli, tosin sillä ehdolla että katson enemmän elokuvia. Mikäs siinä!