Japanilaiset häät Pisassa
Silvia ja lentävä porsas
Arnon varrella Pisassa
Kuten myös, tosin Firenzen kohdalla
Jumppatauko
Liitutaidetta
Ponte vecchioEnsin muutamia kuvia Toscanasta. Kävin joulukuun alussa Pisassa Silvian luona ja sitten Firenzessä Sofiaa moikkaamassa.
Sunnuntaina alkoi yliopistomme elokuvafestarit ja suurin osa luennoista on peruttu. Torstaina alkaisi taas, mutta luennon sijasta menen lentokentälle! Luennot alkaa uudestaan tammikuun puolessavälissä ja jatkuu alle pari viikkoa, sitten on tenttipaussi ja uusi jakso alkaa....maaliskuun alussa. Löysin helmikuulle tarjouksen Roma-Istanbul vähän alle sadalla eurolla.
Tänään festareilla oli vieraana Bertolucci. Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Haastattelijoina oli estetiikan proffa ja pari muuta. Bertolucci totesi muunmuassa käyttävänsä elokuviensa kielenä englantia, koska italian kieli kuulostaa elokuvassa usein liian "kirjasta luetulta". Berlusconin leukaan mäjähtänyt tuomiokirkko miellytti Bertoluccia, vaikka hän kuulemma tuntemustaan häpeääkin.
Latinanluennolla jouduin opettajan valitsemaksi ja analysoimaan lauseen "modus vivendi". Selvisin siitä ja keksin merkityksenkin italian avulla, on tästä kielestä jotain hyötyäkin. Opettaja kysyi onko suomenkielessä sijamuotoja, ja luokka kohahti kun kuuli suomen neljästätoista sijamuodosta. Italialaiset aina kauhistelee latinan kuutta sijamuotoa. Opettaja totesi että sittenhän latina on mulle kuin leikkiä vain. Sanoin että sinähän sen sanoit.
Elokuvaluennoilla professoreilla on aina omat assistenttinsa, eli vanhoja opiskelijoita, jotka on kirjoittanut/kirjoittaa väitöskirjaa. Luennoilla assistentit ei oikeastaan tee muuta kuin laittaa elokuvia pyörimään ja kuuntelee opettajan selostuksia ties kuinka monetta kertaa. Viimeksi luennolla assintentti-parka kelaili kymmenisen minuuttia elokuvaa ees taas kun professorin haluamaa kohtaa ei löytynyt. "Nythän kelaat taaksepäin!!" parahti professori, ja kaikki seurasi jännityksellä löytyykö kohta ennen kuin luento loppuu. Ei löytynyt!
Huomenna on taas sciopero-lakko. Suunnilleen kerran viikossa bussit ja metro ei kulje lakon takia. Suhteellisen rasittavaa, missään ei nimittäin lue varmuudella mikä bussi kulkee ja mikä ei. Myös aamu- ja iltapäiväruuhkat koettelee hermoja. Parinsadan metrin tienpätkään voi kulua 20 minuuttia. Ainoa lohdutus on hauskat tapahtumat joita aamubussista näkee. Viimeksi näin ikkunasta gansterielokuvissakin käytetyn sikarikohtauksen. Ensin kuvan (tässä tapauksessa ikkunan) reunassa näkyy vain varjo sikarista/sikarin savu, sitten sikari ja lopulta koko mies. Näin myös auton, jonka yliviritetty pissapoika suihkutti vetensä takana olevan mopoilijan päälle, joka suuttui. Näin myös pysäkillä istuvan pultsarin, jolla oli Raffaello-paita enkeleillä. Näin myös professorin assistentin, joka vielä joulukuussa pyöräilee sandaaleissa keskellä bussikaistaa.
