È arrivato l'autunno

Otin tatuoinnin leukaan.

Lauantai aamuna kaksi viikkoa sitten oli yhtäkkiä syksy. 30 asteen helle, polttava auringonpaiste ja lämpimät illat vaihtui yhdessä yössä viileään ilmaan, hailakkaan aurinkoon ja kylmiin öihin. Tästä johtuen kaikki pohjoismaalaiset ovat nyt kipeitä: kukaan ei osannut varautua yhtäkkisiin erittäin kylmiin öihin, jotka tuntuvat myös sisätiloissa säästeliään lämmityksen takia. Kuulin, että huoneeni on ainoa koko asunnossa johon ei voi laittaa lämmitystä. Kuulin myös, kahden viikon sitkeän flunssan jälkeen, että kaappini takana on pieni lämpöpuhallin, jota tosin ei kannata pitää öisin päällä. Nauttikaa vaan lämpimistä kodeissa siellä pohjolassa!

Nälkäisiä kissoja keittiön ikkunan alla.

Luennot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Latinankurssin opettaja on erittäin selkeä ja perusteellinen. Vielä parin luennon jälkeen emme ole päässeet vielä latinan alkeisiin, vaan käymme läpi italiankielen lauseanalyysiä. Jokainen esimerkkilause opettaa samalla latinankielisen kirjallisuuden historiaa ("Runoilija Silio Italico kuoli nälänhätään" "Akilles pyysi äiti Tetiltä uusia aseita"). Samalla professori nälvii muita opettajia, jotka eivät kuulemma osaa ääntää antiikin henkilöiden nimiä oikein.
Toinen kurssini käsittelee elokuvahistorian alkua, oikeastaan vain mykkäelokuvaa. Toinen osa tulee käsittelemään elokuvahistoriaa mykkäelokuvasta 70-luvulle asti. Luennot kestävät kolme tuntia ja niitä on kolme kertaa viikossa, mutta yleensä puolet ajasta katsotaan elokuvia. Ensimmäisellä viikolla olin nukkunut huonosti, joten kolmituntisen mykkäelokuvan valpas analysointi tuotti suuria vaikeuksia. Seuraavalla viikolla häiritsin vieressäistuvia yskälläni. Uusi yritys tällä viikolla! Eräs toinen ongelma on kirja, joka näyttää loppuneen koko maasta. Lisäksi kustantaja on päättänyt lopettaa kirjan painamisen.
Kolmas kurssini käsittelee myös elokuvaa, otsikolla "elokuvan ja median estetiikka". Kurssia pitää jo mainitsemani tunnettu elokuvateoreetikko. Kiinnostavaa mutta hieman vaikeaselkoista sanastoa...
Käyn myös neljännellä kurssilla, joka käsittelee Bergmania. Opettaja on Bertoluccin vaimo, joka ääntää ruotsia ihan ihmeellisesti. Viimeksi taisi väittää ruotsalaisen ystävänsä neuvoneen, että "ä" äännetään kuten "o". Joten Malmöstä tuli "Molma". Omituinen logiikka, eihän koko sanassa ole äätä!

Syysvalaistus.

Kotikatu syysasussa.

Joku nauraa rapussa.

Eräs iltapäivä käytiin Vittorio Emanuele II:n monumentin sisällä ja partsilla, josta avautuu näköala Roomaan. Loput kuvat ovat kävelymatkan varrelta kotiin.

Madonna kadunkulmassa.

Paitapuserokauppa.

Pelottava jäätelönsyöjä.

Alkoi se yliopistokin

27.9. sunnuntai

Lähdimme retkelle vesiputouksille, jotka sijaitsevat Umbrian maakunnassa parin tunnin ajomatkan päässä Roomasta. Poikkesimme myös pariin uneliaaseen pikkukylään vuoristossa. Retki kesti koko päivän ja opettaja oli varannut evääksi hieman leipää ja kinkkua sekä 15 litraa viiniä.

Tätä kuvaa varten pyysimme erästä ryhmämme kiinalaista tyttöä ottamaan kuvan. Kuvan onnistuttua kaverini huusi kiitoksensa tytölle: "Grazie Tsing Tsang!!" Kiinalainen katsoi kysyvästi. Kaverini yritti pelastaa tilanteen: "Tsong Tsing! No! Tsing Quin! No! Quin Tsang! Come ti chiami...?". Tätä varten kaikilla kiinalaisilla näyttää olevan oma itsevalittu italialainen nimi.

Myös Erasmus-järjestö tarjosi ohjelmaa päiviksi ennen yliopiston alkua: opastusretkiä eri kaupunginosiin ja illanistujaisia. Tässä pari kuvaa jonkin luostarin pihalta ja Rooman modernimmasta kaupunginosasta EURista, joka on rakennettu fasismin aikaan suunnitellun maailmannäyttelyn kulisseiksi. Nykyään EUR on täynnä suurien yhtiöiden konttoreita ja tyhjiä museoita.

Torstai 8.10.

Yliopisto alkoi 5.10 maananaina. Harmikseni sairastuin juuri edellisenä päivänä ja ensimmäiset luennot meni siten vähän ohi. Tänään aamuluennolle päästyäni huomasin flunssani edenneen yskä-vaiheeseen. Ensimmäiset viisitoista minuuttia odotin kärsivällisesti luennon alkua onnistuen hallitsemaan yskäkohtaukset. Kun professori lopulta saapui paikalle lähdin seuraavalla ovenavauksella kohti apteekkia. Palasin luennolle juuri sopivasti, kun vieraaksemme saapui amerikkalainen elokuvaohjaaja Bob Rafelson. Vieras aloitti puheensa ihmetellen miksi opiskelijoiden ensimmäisten luentojensa aikana pitää kuunnella "jonkun amerikkalaisen elokuvaohjaajan lörpötyksiä" ja lisäsi: "when I had my first lessons I was in the bathroom smoking marihuana". Luento jatkui joillakin ohjaajan elokuvistaan valitsemilla otoksilla ja niiden kuvauksella. Rafelson näytti kohtauksen elokuvastaan Five Easy Pieces, jossa Jack Nicholson -kuulemma vastoin tahtoaan- joutuu itkemään. Nicholson ei halunnut näytellä itkukohtauksia, mutta kahden päivän manipuloinnin jälkeen Rafelson sai sanojensa mukaan tahtomansa. Rafelsonin italialaisella ystävällä näytti olevan suurehkoja kääntämisongelmia, kun tämä käänsi kuuntelijoiden kysymykset italiasta englanniksi tai ohjaajan vastaukset englannista italiaksi. Kun kurssimme professori esitti monimutkaisen kysymyksen, ei sen englanninkielisestä käännöksestä saanut mitään tolkkua, ja Rafelsonkin kummasteli kysymystä. Harmin paikka että olin yksi harvoista joka ymmärsi molempia osapuolia. Professorimme on yksi italian arvostetuimmista elokuvateoreetikoista, mutta ei taida pahemmin osata englantia.
Menin myös latinan luennolle, mutta opettaja ei ikinä ilmaantunut paikalle. Kuulin huhua että luennot alkavat vasta ensi tiistaina. Yritin myös löytää espanjankursseja, mutta internetistä ei paljon saanut selkoa. Kävin kysymässä tutoriltani, joka totesi ettei tämä mitään tiedä, "kysy opettajilta". Lähdin etsimään opettajia, mutta toinen oli perunut luentonsa ja toinen kadonnut jäljettömiin. Kärsivällisyyttä!

Matka ruokalaan sai yllättävän käänteen, kun odottellesani bussin lähtöä ainoana matkustajana parin kaverin kanssa kuskin ystävä huusikin tarjoavansa kaikille kahvit viereisessä baarissa ennen lähtöä. Bussi jäi tyhjänä odottelemaan. Ranskalaisella kaverillani ei ollut kuulemma kerran käynyt yhtä hyvä tuuri. Kesken matkaa bussikuski oli häipynyt, ilmeisesti vuoron vaihtuessa, mutta uutta kuskia ei ikinä tullut paikalle. Jonkin ajan turhauttavan odottelun jälkeen oli matkustajia pyydetty vaihtaan kulkuneuvoa. Napolista kuului jokin aika sitten uutinen, jossa kerrottiin bussikuskin pysäyttäneen kotitalonsa pysäkille ja lähteneen illastamaan kotiinsa kesken ajon. Taisi saada potkut. Iltapäivällä bussit ovat joskus niin täynnä ettei ihmismassan keskellä edes tarvitse pitää kurveissa mistään kiinni -kunhan huojuu massan mukana.

Useilla vaihto-oppilailla tuntuu olevan ongelmia stressinhallinnassa tässä ympäristössä, missä mikään ei ikinä ole selvää. Itse sensijaan tunnen oloni paljon stressittömäksi odottaessani bussia, joka ei ehkä ikinä tule, kuin kirehtiessäni Helsingissä bussiin, jonka tiedän lähtevän minuutin kuluttua.

Yks päivä tehtiin tiramisua.