sabato 26 giugno 2010

Giorno, giorno, giorno e ancora un giorno





Tässä kuvia kodista. Sisääntulo on sisäpihan parvekkeen kautta ja ulko-ovi tuo suoraan olohuone-keittiöön. Makuuhuoneet ovat kuvasta oikealla.
Alla kuvia koko yön kestäneestä maraton-kävelystä, jonka tarkoitus oli alkaa auringon laskusta ja päättyä auringon nousuun. Reittimme: Villa Borghese, Piazza del Popolo, Piazza Navona, Pantheon, Fontana di Trevi, Colosseo, Circo Massimo, Trastevere, Gianicolo (kukkula Trasteveren yllä). Vain harvat kestivät auringon nousuun asti! Ei valitettavasti ole kuvatodisteita...

giovedì 24 giugno 2010

kevään vihreä - er verde della primavera




















Huomatkaa Rooman murteen mukaisesti vaihdettu artikkeli il -> er. Kuvat on huhtikuun retkeltä Tivolin kaupunkiin, Villa d'Esteen ja Villa Adrianoon. Näköjään pari kuukautta myöhässä tulee päivitykset.
Tänään kävin edelleen käteni takia fysioterapiassa, sain uutta sähköshokki-hoitoa. Ihan hyvin sai luettua samalla tenttiin, ei tullut nukahdeltua. Fysioterapian jälkeen näin kadulla kirsikkatomaatin.
Huomenna piti olla antropologian tentti, mutta bussilakon takia se siirrettiin heinäkuun alkuun. Harmin paikka, pitää lukea sitten kahteen tenttiin samaan aikaan, toiseen vasemmalla silmällä ja toiseen oikealla.
Vielä kolme kuvaa Napolista. Kummalinen puu ja grillattuja artisokkia.






lunedì 3 maggio 2010

solo tre foto

löydä jänis - trova il coniglio


Kyseinen jänö asuu naapurin parvekkeella ja hengaa ruukuissa. Kuva on kuukauden takaa, nyt ruukuissa on enää pelkkä jänis, kasvit ovat kadonneet kaikki.



Huhtikuun alussa mentiin pyöräretkille isoihin puitoihin keskustan liepeillä. Sain myös kaverilta lainaan pyörän, mutta en ehtinyt käyttämään sitä kuin viikon ennen kun katkaisin luun nimettömästä kämmenen kohdalta (muovi)pöytää nostamalla. Rooman liikenteessä on mielenkiintoista ajaa, mutta löysin ihan hyvän reitin kotoa yliopistolle, jopa pätkän pöyrätietä!


Kuvat Porticista Napolin liepeiltä maaliskuun lopulta.


Terveisiä Colosseumilta. Viime aikoina olen siis juossut sairaaloissa. Menin ensiapuun käteni kanssa, ajattelin mennä varmuuden vuoksi kun kämmen oli turvonnut ja kipeä, mutta en olisi uskonut luun menneen poikki. Kipsiä laitettaessa kysäisin että mistä kohtaa käsi oli tarkalleen murtunut. Lekuri osoitti rannetta. Ihmetellen sanoin ettei minua ranteeseen satu. Tohtori ihmetteli ja osoitti vähän lähemmäs sormia. Aloin hermostua ja osoitin mistä käsi oikein oli turvonnut, tohtori ihmetteli ja puristi kunnolla murtumasta huutaen "näyttäkääs se röntgenkuva sitten!". En osannut muuta kuin pyöritellä silmiä ja tuhahdella närkästyneenä. Sitten herra lääkäri vetäisi luut asiantuntevasti paikoilleen ja kääräisi kipsin. Kysyin mitä seuraavaksi pitää tehdä, tämä totesi että voin vaikka alkaa menemään.
Sain kuitenkin ajan tarkastukseen viikon päähän. Silloin huomattiin ettei se täysin paikallaan ole "mutta jos se ei siitä enempää liiku niin voi se noin jäädä". Ei liikkunut, ja nyt pitää vielä odottaa 14. toukokuuta asti ja kipsi ehkä vihdoin poistetaan.
Kolmena viikkona kipsin kanssa olen oppinut tekemään useita asioita yhdellä kädellä: avaamaan ja sulkemaan pulloja ja purkkejä, pesemään hiukset, selviytymään ruuhkabussissa, niistämään, ja jopa leikkaamaan tomaatteja ja sitomaan kengännauhat. Kaikkeen tosin menee kaksinkertainen aika, myös yhdellä sormella tietokoneella kirjoitus on välillä raastavaa, varsinkin kysymysmerkin kirjoitus tuottaa hankaluuksia. 5 viikkoa yksikätisenä kasvattaa kärsivällisyyttä, se on positiivista.
Kirjallisuuden proffa on mennyt hullumpaan suuntaan, tenttiin tulisi lukea noin 11 kirjaa, mieluiten pari viikossa valmistettuina luennoille älykkäiden kommenttien kera. Saa nähdä mitä muista tenteistä tulee, en edes muista mitä muuta pitäisi lukea, muille kursseille ei pahemmin jää aikaa.
Jo riittää tämä yhdellä sormella naputus!

domenica 2 maggio 2010

La Garbatella











Kuvissa oleva kaupunginosa on nimeltään Garbatella, joka sijaitsee lähellä keskustaa ja yliopistoani. Arkkitehtuuria opiskeleva kaverin järjesti kierroksen kotikaupunginosaansa maaliskuun lopulla ja kertoi korttelin historiaa. Mussolini halusi aikanaan keskustaan pari ylisuurta tietä, toisen Teveren varrelta Vatikaaniin ja toisen Colosseumilta Forun Romanumin halki Vittorio Emanuelen monumentin juurelle. Näistä teistä toinen pilaa Pietarin kirkon suunnitelleen arkkitehdin haluaman hauskan efektin -sokkeloisista kortteleista yhtäkkiä eteen kohoavan valtavan kirkon- ja toinen on puoliksi Forun Romanumin päällä.
Rakennusvaiheessa ainoa ongelma oli, että kyseisillä paikoilla oli köyhiä asuinkortteleita. Niinpä ihmiset keskustan sokkeloisista kortteleista vietiin työväenkortteli Garbatellaan, joko "hotelleihin" joissa sai jakaa keittiön parin muun perheen kanssa (ylläolevissa kahdessa kuvassa on "punainen hotelli" ja "valkoinen hotelli") tai "nopeisiin taloihin", niin tai näin rakennettuihin pikkutaloihin. Näille taloille tehtiin tosin pienet puutarhat ja jokainen asunto on vähän erityylinen, ihmeellisine yksityiskohtineen, joten nykyään alue on erittäin suosittu. Lähellä keskustaa ei paljon muualla ole taloissa puutarhoja.
Garbatellasta on kotoisin kuuluisa näyttelijä Alberto Sordi ja nykyään siellä voi kohdata De Sican "Ladri di biciclettessä" pikkupoika Brunoa näytelleen Enzo Staiolan.