Ensimmäisenä päivänä ensimmäisellä suojatiellä vihreiden palaessa rohkaistun ylittämään katua. Heti alkaa kuulua tööttäystä ja motorinon päältä ihmetellään huutaen mihin ihmeeseen olen menossa. Huudan takaisin "È VERDE!!" ja motoristi hiljenee. Motorinot puikkelehtivat autojen seassa ja joskus jalkakäytävällä, periaatteena vaikuttaa olevan mennä mahdollisimman lujaa ja kaistapäisesti. Coolit ajaa punaisilla ja kiiltävillä Vespoilla vihreävalkopunainen kypärä päässä.
Italialaisen kämppikseni auton kyydissä ajamme itse keksittyä kolmatta kaistaa. Turisteille töötätään jo kaukaa ja nehän juoksevat silmät pyöreinä pois alta.
Aamuruuhkassa ajetaan vierekkäin ja keskustellaan avonaisista ikkunoista.
Pyöräilijöitä näkyy vähän vähemmän katukuvassa. Rohkeat ajaa autojen seassa. Bussipysäkin ohi hurahti kerran valkoinen kaapu liehuen munkki pyörän selässä. Vierestäni kommentoitiin: "Vatican express".
Busseissa tunnelma on erilainen. Kiirehtiminen on melko mahdotonta, sillä bussin tuloaikaa on vaikea ennustaa. Toisin kuin Helsingissä, kuskit ottavat kyytiin bussia kohti juoksevat matkustajat. Itse en sitä vielä pysty uskomaan ja saan kuskeilta toruja hullusta juoksemisesta: "Va piano! Calma!" ("Älä kiirehdi! Rauhassa!"). Kerran 50 minuutin pitkän odotuksen jälkeen, jo toivon menettäneenä, näin bussin vihdoin saapuvan ja pelästyin suunnattomasti, aloin juosta bussia kohti huitoen hullusti käsilläni, kompastuin jalkakäytävän reunaan, riuhdoin bussin oven auki (minibussissa oli itse avattavat ovet) ja heittäydyin takapenkille. Kuskin ilme oli erittäin hämmentynyt hänen todetessa että olisi kyllä voinut odottaakin. Itse olin vielä shokissa ja vain naureskelin hermostuneesti.
Hahaa... Viimeinen oli ihan paras! Näitä lisää.
RispondiElimina